CRANIO-SACRAALITERAPIA
Kraniaaliterapia on tehokasta ja kevyttä terapiaa koko keholle. Soveltuu kivunlievitykseen, stressinhallintaan ja ennaltaehkäisemään kehon vammautumista.
Terapialla on tarkoitus tukea ja aktivoida asiakkaan omaa kehon paranemisprosessia. Tämän terapian avulla monet ihmiset ovat saaneet kivuttoman ja laadukkaan elämän.
Hoidon aikana asiakas kokee syvän rentoutumisen, lähes meditatiivisen unen. Tule ja tunne psyykkeen ja fysiikan harmonia. Koe energian virtaus ja synny uudelleen kehoosi. Tätä hoitoa on helppo haluta lisää.
Kraniaaliterapia on hyvin hellä ja syvälle menevä manuaalinen hoitomuoto. Terapiassa tukokset vapautetaan monien pehmeiden tekniikoiden avulla (noin 5gramman painallus). Terapiassa käytetään ensisijaisesti hyväksi kehon omaa pulssia eli caraniosacraalista pulssia. Craniosacraali pulssi ilmenee ensimmäisenä sikiötasolla (viidennellä sikiökuukaudella) ja ihmisen kuollessa se katoaa vasta 20 minuutin kuluttua viimeisen hengenvedon ja sydämenlyönnin jälkeen. Craniosacraali pulssi on miltei huomaamaton, joka on normaalisti terveellä aikuisella 6-14 krt/min. Rytminen paineenvaihtelu liike on tunnettavissa kaikkialla kehossa, sillä se etenee luiden, nivelten, lihasten ja peitinkalvojen kautta kaikkialle. Craniosacraalisista pulsseista muodostuu craniosacraalinen rytmi, joka johtuu aivo-selkäydinnesteen paineessa tapahtuvista muutoksista eli aivoselkäydinnesteen erittymisestä ja imeytymisestä. Kyseessä on kehon fysiologinen tapahtuma, joka on yhtä luonnollinen kuin sydämen lyönnit tai hengitys.
Cranio-sacraalijärjestelmä on kehon perusjärjestelmä, joka vaikuttaa hormonaaliseen ja hermostolliseen toimintaan, sisäelimiin sekä sydänverenkiertojärjestelmään. Edellä mainitut asiat vaikuttavat myös cranio-sacraalijärjestelmään, joka koostuu lihaksista, luista, kalvoista, nesteistä, rauhasista ja hermoista, jotka ovat pään (cranium) ja ristiluun (sacrum) välisellä alueella. Näiden yhteyksien vuoksi kraniaaliterapia voi helpottaa mitä erilaisempia kehon oireita ja lääketieteellisiä tautitiloja. Usein varsinainen kehon jännitys tai rajoite on eri paikassa kuin asiakkaan tuntema kipu tai muu vaiva. Kun ongelmakohta on paikallistettu palpoimalla, jännitys pyritään vapauttamaan kevyellä painelutekniikalla. Toisin kuin osteopatiassa, kraniaaliterapiassa lihasvoimaa käytetään vähän.
Craniosacraali-järjestelmä toimii kunnolla, kun luut, joihin kalvot liittyvät, ovat oikeassa asennossa toisiinsa nähden. Jos kallon luut ovat väärässä asennossa tai ristiluu väärässä asennossa suhteessa lantion luihin, syntyy järjestelmään jännitteitä ja seurauksena voi olla kaikenlaisia kehon patologisia häiriö- ja kiputiloja. Samalla tavoin kalvorakenteet (fasciat) voivat häiritä luiden asentoa. Hoidon tavoitteena on vaikuttaa cranio-sacraalijärjestelmän symmetriseen ja tasapainoiseen toimintaan sekä helpottamaan vammojen ja sairauksien parantumista, että vähentämään kehon järjestelmän jännitteitä. Ihanne tapauksessa hoidon aikana cranio-rytmi pysähtyy, jolloin asiakas rentoutuu perusteellisesti. Tämän ns. stillpoint -vaiheen on todettu edustavan tilaa, jossa keho tai paremminkin koko psykofyysinen kokonaisuus alkaa itse korjaamaan häiriötiloja. Tällä tarkoitetaan konkreettiosesti kehon eheytymistä. Kun rytmi käynnistyy uudelleen, se on vahvempi ja laajempi kuin ennen.
Hoitotilanne
Hoidon aikana asiakas makaa rentona hoitopöydällä. Hoito toteutetaan vaatteiden päältä. Terapeutti painaa kevyesti kuuntelevin ottein kehoa. Craniosacraali rytmin tunnustelussa ja aistimisessa terapeutti kiinnittää huomiota sen tiheyteen, voimakkuuteen, symmetriaan ja laatuun. Hellävaraisin, kuuntelevin ottein terapeutti vapauttaa kehon hienoimmissa rakenteissa olevia jännityksiä, esteitä ja epätasapainoisuuksia. Terapia kohdentuu erityisesti pään (cranium), selkärangan, lantion ja ristiluun (sacrum) alueelle. Asiakas kokee usein terapian aikana syvän rentoutumisen, lähes meditatiivisen unen.
Mitä terapialla voidaan hoitaa?
Kehomme altistuu elämän aikana monenlaisille vaikutuksille, kuten iskuille, kolhuille, vammoille ja tapaturmille. Kehomme pyrkii vastaavaan muuttuviin olosuhteisiin ja tilanteisiin sopeutuen vinoumiin sekä epätasapainoisuuksiin.
Tapaturmat ja vammat, kuten kehon ulkopuolelta tuleva iskut, kaatumiset, putoamiset, lyönnit ja erilaiset onnettomuudet aiheuttavat häiriötiloja ja vaikuttavat kehon kalvorakenteisiin (fasciat). Traumassa, johon liittyy voimakas tunnereaktio, keho ei pysty sillä hetkellä käsittelemään tunteeseen liittyviä kemiallisia reaktioita, näin tunnetila voi ”lukkiutua” kudoksiin/kalvoihin ja siten ylläpitää kehon häiriötilaa.
Kraniaaliterapia lieventää stressiä ja lihasjännitystä. Rento stressitön keho vahvistaa elimistön puolustusmekanismeja ja huojentaa kroonisia kiputiloja. Kallon luiden kevyen mobilisoinnin katsotaan auttavan myös keskushermoston ongelmiin. Erityisesti Yhdysvalloissa kraniaaliterapiaa on käytetty oppimisvaikeuksista kärsivien lasten sekä autististen ja kehitysvammaisten lasten kuntouttamiseen.
Terapian hoitokohteet:
- kipu, krooninenkipu, tinnitus
- selän, niskan ja kallon alueen ongelmat (esim. traumaattinen aivo- ja selkäydinvamma, krooninen niska- ja selkäkipu, whiplash (niskan retkahdus) –vamma, skolioosi, kehon virheelliset asennot/kipuasennot)
- stressi- ja jännitysperäiset ongelmat, lihasjännitykset
- keskushermoston häiriötilat
- motoriset koordinaatio ongelmat
- leukanivelen toimintahäiriöt (TMJ –syndrooma)
- hammas- ja purentaongelmat
- migreeni, päänsärky
- huimaus
- ortopediset ongelmat
- ruuansulatusongelmat
- krooninen fatiikki
- unettomuus
- masennus
- fibromyalgia
- vauvojen ongelmat (esim. koliikki, pihti- tai imukuppisynnytykset)
- oppimishäiriöt, lukihäiriö, ADHD
- lyhytmuisti ongelmat
- autismi
- post-traumaattinen stressi
- vahvistaa elimistön puolustusmekanismeja
- leikkauksien ja onnettomuuksien jälkeiset tilat
- tunneperäiset ongelmat (tunne-oire lukot sekä traumat)
- raskauden aikana helpottamaan selän ja lantion alueen kireyksiä sekä muita raskausajan vaivoja, synnytyksen jälkeen lantionalueen hoitoon
- kuukautiskivut
Hoidon kontraindikaatioita (syyt milloin hoitoa ei voi antaa) ovat aivokasvaimet, kallon murtumat, aivoverenvuoto, aivoveritulppa ja verisuonten laajentuma aivoissa.
Historia
Kraniaaliterapialla on pitkä esihistoria. Terapian juuret ovat manuaalisessa lääketieteessä ja osteopatiassa. Intiassa on ollut jo ikivanha perinne, jossa ”bonesetters” (”luusepät”) asettivat viidessä minuutissa salaman nopein liikkein ja pehmein kosketuksin kallon luut paikoilleen. Kiinassa on tuhansia vuosia tiedetty, että ristiluun (sacrum) liikkeet ovat avainroolissa ihmisen olemassa oloon.
Andrew Taylor Still, jota pidetään ostepatian perustajana (1800-luvulla) kärsi itse kroonisesta päänsärystä. Kerrotaan, että eräänä päivänä hän asettui selinmakuulle tukien takaraivoaan kaadetun puun runkoon, mikä sai päänsäryn katoamaan parissa minuutissa. Still kiinnostui ilmiöstä ja myöhemmin hänen antaumuksellinen parannustyö antoi hänelle sekä käytännöllisen että intuitiivisen ymmärryksen ihmisen kehon toiminnasta ja sairauksista.
William G. Sutherland (1873-1954) kutsui itseään craniaalisen osteopatian keksijäksi. Hän oli Stillin oppilas ja ihaili suuresti tämän intuitiivisia kykyjä. Osteopaatin opintojen ohessa hän rakensi kypärän, jolla hän kykeni kuormittamaan kallon (cranium) luita eritavoin. Tällä menetelmällä hän keksi ja näytti toteen cranio-sacraalirytmin ja totesi yksittäisten kallonluiden rytmiset kiertoliikkeet, jotka tapahtuvat keskushermostoa ympäröivissä kalvoissa. Tutkiessaan kallon luiden liitoksia hän ymmärsi, että saumat ovat luotu liikkumaan. Tehdessään kokeiluja kypärällään hän teki havaintoja omasta kehostaan ja tunsi, että tietyn kallon luun tietynlainen kuormitus voi laukaista tietynlaisia tunteita ja vaikuttaa energiatasoon. Tämän vuoksi hän kutsui cranio-sacraalipulssia ”elämän hengitykseksi.” Sutherland kehitti joukon manipulaatiotekniikoita pystyäkseen käytännön kokemusten pohjalta parantamaan kallon luiden, että ristiluun epätasapainoisuuksia ja tukoksia.
Sen minkä Sutherland totesi jo vuosia sitten, on kyetty jälkeenpäin vahvistamaan lääketieteellisillä perusteilla. Nimittäin kallon luut eivät todellakaan ole täysin kasvaneet yhteen, vaan niiden välillä vallitsee tietty liikkuvuus ja joustavuus. Kallon luut ovat saumautuneet hammasmaisesti suturoilla (jänne/rusto/kalvomainen rakenne) toisiinsa. Cranio-sacraalin rytmiset kiertoliikkeet ovat helposti havaittavissa kallon ja lantion luissa sekä ala- ja yläraajoissa. Tieteellistä näyttöä on, että aivo-selkäydinnesteen tyhjennys ja uudelleen tuottaminen sekä ulospumppaaminen kehoon tapahtuvat rytmillisin aaltoliikkein. Tuotetun nesteen määrä on kuitenkin hetkittäin suurempi kuin pois kuljetetun nesteen. Tämä aiheuttaa paineen nousun cranio-sacraalisessa järjestelmässä, mistä seuraa kallon laajentuminen ja cranio-sacraalinenrytmi.
John E. Upledgerin ansiosta CST kehittyi yksinkertaisemmaksi ja standardisoiduksi hoitomuodoksi. Ammatiltaan hän oli lääkäri, kirurgi ja tutkija, joka myös opetti ihmisiä, joilla ei ollut lääkärin tai osteopaatin koulutusta. Upledger on tuottanut, yhteistyössä muiden kanssa, tieteellistä todistusaineistoa aivo-selkäydinnesteen liikkeistä, kallon luista ja ristiluusta (sacrum). Craniosacral Therapy (CST) on saanut nimensä Upledgerin mukaan.
Tutkimuksissaan hän kiinnitti huomiota cranio-sacraaliseen rytmiseen liikkeeseen avustaessaan kirurgia leikkauksessa 1970-luvulla. Leikkauksessa oli tarkoituksena poistaa kalkkimuodostuma selkäytimen ympärillä olevasta dura mater –kalvosta. Upledgerin tehtävänä oli pitää kalvo paikoillaan sinä aikana, kun kalkkimuodostelma poistettiin. Tästä tuli vaikea ja haastellinen tehtävä, koska kalvo liikkui rytmisesti: noin 8 sykliä minuutissa. Upledger ja kirurgi eivät olleet aikaisemmin törmänneet tähän ilmiöön. Näin todettiin cranio-sacraalisen rytmin olemassaolo.
Tutkimuksien lopputuloksena todettiin, että kehon kalvorakenteet (fascia) ovat ensisijainen ongelman aiheuttaja kallon häiriötiloissa, eivät luut. Hän totesi myös, että koko kehon kalvorakenteiden käsittely on välttämätöntä, jotta saadaan pysyviä muutoksia.
Koulutus
Rekisteröityjä craniosacraali-terapeutteja on maailman laajuisesti noin 35 000. Sertifioitujen terapeuttien lista on luettavissa Upledger –instituutin sivuilla. Listasta löydät paikkakuntasi sertifioidun CST terapeutin.
Lisää tietoa CST terapiasta löydät seuraavista linkeistä:
www.upledger.dk
www.upledger.com
LÄHTEET:
Kirsten ja Wilhelm Nussbaumer.kraniosakraaliterapia.KIWI.2007.
CranioSacral Therapy I ja II Study Guide. Upledger Institute.
